Kysymyksiä ja vastauksia
Eurekan vastaukset
Onko Digital Fairness Act jo voimassa olevaa lainsäädäntöä?
Ei. Se on ehdotus asetukseksi, COM(2026) 1100 final, päivätty 11. marraskuuta 2026. Johdanto-osassa mainitaan Euroopan parlamentti ja neuvosto toimielimiksi, jotka antaisivat asetuksen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Jos asetus hyväksytään, sitä sovellettaisiin 40 artiklan 2 kohdassa mainitusta päivästä, jonka ehdotus ilmoittaa ainoastaan muodossa ”[12 months after the entry into force]” (englanninkielinen sanamuoto).
- Kansilehti
- Johdanto-osa, viittaukset
- 40 artiklan 2 kohta
Onko Digital Fairness Act asetus vai direktiivi?
Ehdotus koskee asetusta. Sen loppukaavan mukaan asetus olisi kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovellettaisiin sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Sillä kumottaisiin direktiivi 2005/29/EY. Perustelujen mukaan ehdotuksella sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva aineellinen lainsäädäntö muutetaan direktiivistä asetukseksi.
- Säädöksen nimi
- Loppukaava 40 artiklan jälkeen
- 38 artiklan 1 kohta
- Perustelut, 1 kohta
Keihin Digital Fairness Act -asetusta sovellettaisiin?
Sitä sovellettaisiin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin kaupallisiin menettelyihin ennen tuotteeseen liittyvää kaupallista liiketoimea, sen aikana ja sen jälkeen. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa, sekä elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivaa henkilöä. Kuluttajalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä, joka toimii elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintansa ulkopuolisessa tarkoituksessa.
Sovellettaisiinko Digital Fairness Act -asetusta EU:n ulkopuolisiin elinkeinonharjoittajiin?
Artikloissa ei ole erillistä säännöstä unionin ulkopuolelle sijoittautuneista elinkeinonharjoittajista. Ehdotetun 2 artiklan 1 kohdassa soveltamisala määritellään menettelyn perusteella: elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset tuotteeseen liittyvät kaupalliset menettelyt. Perustelujen mukaan direktiiviä 2005/29/EY sovelletaan kaikkiin elinkeinonharjoittajiin, jotka kohdistavat toimintansa EU:n kuluttajiin, myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin, ja 2 artiklassa toistetaan kyseisen direktiivin soveltamisala.
- 2 artiklan 1 kohta
- Perustelut, 1 kohta
- Perustelut, 5 kohta
Kieltäisikö Digital Fairness Act pimeät kaavat?
Ehdotetun 10 artiklan mukaan elinkeinonharjoittajat eivät saisi suunnitella, järjestää tai käyttää verkkorajapintojaan tavalla, joka todennäköisesti harhauttaa tai manipuloi kuluttajia tai todennäköisesti muutoin vääristää olennaisesti heidän taloudellista käyttäytymistään. Liitteen I osassa III luetellaan pimeät kaavat (53–62 kohta), joita pidettäisiin kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Komissio voisi lisätä luetteloon kohtia tai muuttaa sitä delegoidulla säädöksellä.
Edellyttäisikö Digital Fairness Act verkossa toimivaa irtisanomispainiketta?
Kun elinkeinonharjoittaja tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä sopimuksia verkkorajapinnan välityksellä, kuluttajien olisi voitava irtisanoa sopimus verkkosopimuksen irtisanomistoiminnolla riippumatta siitä, miten sopimus on tehty. Toiminto olisi merkittävä sanoin ”terminate the contract here” (englanninkielinen sanamuoto) tai vastaavalla yksiselitteisellä ilmaisulla, ja sen olisi oltava näkyvästi esillä ja helposti saatavilla. Johdanto-osan 74 kappaleen mukaan toiminto ei sinänsä antaisi oikeutta irtisanoa sopimusta.
Mitä Digital Fairness Act muuttaisi maksuttomien kokeilujaksojen osalta?
Kun sopimus, johon sisältyy maksuton kokeilujakso, tehdään verkkorajapinnan tai muiden digitaalisten keinojen välityksellä, elinkeinonharjoittajan olisi lähetettävä muistutus pysyvällä välineellä kohtuullisessa ajassa ennen kokeilujakson päättymistä. Jos muistutusta ei lähetetä tai kuluttaja ei ole ennen kokeilujakson päättymistä nimenomaisesti suostunut jatkamaan sopimusta maksullisena, sopimus ei sitoisi kuluttajaa.
Pitäisikö elinkeinonharjoittajien lähettää muistutus ennen tilauksen automaattista jatkumista?
Ehdotetuissa 21 ja 22 artiklassa edellytettäisiin muistutusta automaattisesti jatkettavista sopimuksista, jotka koskevat tuotteiden jatkuvaa toimittamista ja jotka on tehty verkkorajapinnan tai muiden digitaalisten keinojen välityksellä. Vähintään kuuden kuukauden kestoisissa sopimuksissa muistutus olisi lähetettävä aikaisintaan 1 kuukausi ja viimeistään neljätoista päivää ennen jatkamista. Lyhyemmille sopimuksille 22 artiklassa asetetaan toisenlainen ajankohta. Jos muistutusta ei lähetetä, kuluttaja voisi irtisanoa sopimuksen maksutta siihen asti, kunnes elinkeinonharjoittaja lähettää muistutuksen.
22 artiklan 4 kohdassa säädettäisiin poikkeuksesta sijoituspalvelujen yhteydessä: jos kuluttaja on antanut nimenomaisen suostumuksensa rahoitusvälineitä koskevan lyhytaikaisen sijoitussopimuksen automaattiseen jatkamiseen, muistutusta ei vaadittaisi.
Kieltäisikö Digital Fairness Act loot box -arkut?
Artikloissa ei käytetä termiä ”loot boxes” (englanninkielinen sanamuoto). Niissä säännellään maksullisia vaihtelevien palkkioiden järjestelmiä; johdanto-osan 63 kappaleessa loot box -arkut mainitaan esimerkkinä. Elinkeinonharjoittajien olisi ilmoitettava kuluttajille, minkä tyyppisiä esineitä on saatavilla ja millä todennäköisyydellä niitä voi saada, sekä tarjottava välineet tällaisten järjestelmien poistamiseksi käytöstä. Kun tuote on suunnattu alaikäisille tai elinkeinonharjoittaja on kohtuullisella varmuudella tietoinen siitä, että alaikäiset käyttävät sitä, tällaisia järjestelmiä ei saisi tarjota alaikäisille.
15 artiklan 3 kohtaa ei sovellettaisi verkossa toimivien sosiaalisen verkostoitumisen palvelujen tai videonjakoalustapalvelujen, tekoälykumppanien ja yleisten keskustelubottien tarjoajiin, joihin sovelletaan asetuksen (EU) [EU KIDS Act] 13 artiklan 2 kohtaa.
Kiellettäisiinkö pay-to-win-mekanismit alaikäisiltä?
Ehdotetun 16 artiklan mukaan elinkeinonharjoittajat eivät saisi tarjota alaikäisille pay-to-progress- ja pay-to-win-mekanismeja, kun niiden tuotteet on suunnattu alaikäisille tai kun ne ovat kohtuullisella varmuudella tietoisia siitä, että alaikäiset käyttävät tuotetta. Ehdotetussa 3 artiklassa ne määritellään pelin tai sovelluksen sisäisiksi ostoiksi, jotka hankitaan maksutapahtumilla tai maksullisia virtuaalivaluuttoja vastaan ja jotka ovat tarpeen pelissä tai sovelluksessa etenemiseksi tai menestymiseksi tai jotka esitetään sellaisina.
Mitä Digital Fairness Act sanoisi pelien ja sovellusten sisäisistä virtuaalivaluutoista?
Elinkeinonharjoittajan, joka tarjoaa maksullisia virtuaalivaluuttoja, joilla ostetaan sen virtuaalisia esineitä tai muita tuotteita, olisi ilmoitettava näiden esineiden tai tuotteiden vastaava rahallinen arvo tai niiden arvioitu rahallinen arvo siinä valuutassa, jolla kuluttaja hankki ensimmäisen virtuaalivaluutan.
Velvollisuutta ilmoittaa rahallinen arvo ei sovellettaisi verkossa toimivien sosiaalisen verkostoitumisen palvelujen tai videonjakoalustapalvelujen, tekoälykumppanien ja yleisten keskustelubottien tarjoajiin, joihin sovelletaan asetuksen (EU) [EU KIDS Act] 13 artiklan 1 kohdan mukaista tiedonantovelvollisuutta.
Kun tuote on suunnattu alaikäisille tai elinkeinonharjoittaja on kohtuullisella varmuudella tietoinen siitä, että alaikäiset käyttävät sitä, maksulliset virtuaalivaluutat olisivat alaikäisten osalta oletusarvoisesti pois käytöstä, ja ne otettaisiin käyttöön vain vanhemman tai huoltajan hyväksynnällä.
Kieltäisikö Digital Fairness Act riippuvuutta aiheuttavan suunnittelun?
Ehdotetussa 17 artiklassa ei ole kieltoa. Elinkeinonharjoittajien, jotka suunnittelevat, järjestävät tai käyttävät digitaalisia tuotteita tavalla, jonka tarkoituksena on kannustaa pakonomaiseen tai liialliseen käyttöön tai jonka voidaan kohtuudella ennakoida kannustavan siihen, olisi annettava kuluttajille helposti saatavilla olevat ja tehokkaat välineet neljän luetellun ominaisuuden poistamiseksi käytöstä. Ne kattavat automaattisen toiston ja keskeytymättömän sisällön kulutuksen, tietyt ilmoitukset, kannustimet käyttää palvelua säännöllisinä aikoina sekä ihmisten välisiä suhteita jäljittelevät ominaisuudet. Artiklaan sisältyy asetukseen (EU) [EU KIDS Act] liittyviä poikkeuksia.
Kieltäisikö Digital Fairness Act yksilöllistetyn mainonnan?
Ei yleisesti. Ehdotetun 12 artiklan mukaan elinkeinonharjoittajat eivät saisi kohdentaa mainoksia profilointiin perustuen kahdessa tapauksessa: kun ne käyttävät kuluttajan henkilötietoja ja ovat kohtuullisella varmuudella tietoisia siitä, että kuluttaja on alaikäinen, ja kun ne käyttävät erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Elinkeinonharjoittajilla ei olisi velvollisuutta käsitellä lisää henkilötietoja sen arvioimiseksi, onko kuluttaja alaikäinen. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät verkkoalustojen tarjoajat, joihin sovelletaan asetuksen 2022/2065 III luvun 3 jaksoa.
Kieltäisikö Digital Fairness Act yksilöllisen hinnoittelun?
Ei yleisesti. Ehdotetun 13 artiklan mukaan hintaa ei saisi yksilöllistää profilointiin perustuen tavalla, joka kohtuudella arvioiden todennäköisesti aiheuttaa kuluttajalle haittaa, kun elinkeinonharjoittaja on kohtuullisella varmuudella tietoinen siitä, että kuluttaja on alaikäinen tai haavoittuvassa asemassa ikänsä, herkkäuskoisuutensa, vammaisuutensa tai sellaisen erityisen vastoinkäymisen tai olosuhteen vuoksi, joka on niin vakava, että se heikentää kuluttajan arvostelukykyä. Elinkeinonharjoittajilla ei olisi velvollisuutta käsitellä lisää henkilötietoja tämän arvioimiseksi.
Mitä sääntöjä vaikuttajamarkkinointiin sovellettaisiin?
Vaikuttajamarkkinointia harjoittavien elinkeinonharjoittajien olisi ilmoitettava jokaisen kaupallisen viestin kaupallinen tarkoitus termeillä ”advertisement” tai ”commercial collaboration” (englanninkielinen sanamuoto). Ne eivät saisi sisällyttää viestintään alaikäisiin kohdistuvia suoria kehotuksia ostaa tuotteita. Vaikuttajamarkkinointi ei olisi sallittua sellaisten tuotteiden osalta, joiden mainonta kuluttajille on kielletty unionin tai kansallisessa lainsäädännössä, eikä vaarallisten tuotteiden osalta. Vaikuttajamarkkinointipalveluja käyttävän elinkeinonharjoittajan olisi varmistettava säännösten noudattaminen sopimuksin tai, jos sopimusta ei ole, muilla asianmukaisilla keinoilla.
Olisiko kuluttajilla oikeus asioida asiakaspalvelussa ihmisen kanssa?
Kun elinkeinonharjoittaja tarjoaa sopimuksen tekemisen jälkeen asiakaspalvelua verkossa, yhteydenpito ihmisen kanssa olisi järjestettävä kuluttajan pyynnöstä ja silloin, kun muut keinot eivät ole tehokkaita. Direktiivissä 2014/65/EU määritellyt sijoituspalvelut jäisivät soveltamisalan ulkopuolelle. Johdanto-osan 76 kappaleen mukaan yhteydenpito voisi tapahtua sopimuksen kielellä, maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä elinkeinonharjoittajan liikeaikoina; 25 artiklassa itsessään ei sanota näin.
Mitä Digital Fairness Act sanoisi automatisoiduista järjestelmistä, jotka tekevät sopimuksia kuluttajan puolesta?
Elinkeinonharjoittajien, jotka asettavat tällaisia järjestelmiä saataville, olisi annettava kuluttajille välineet, joilla nämä voivat ilmaista valintansa sekä asettaa ja säätää järjestelmien parametreja. Ensimmäisellä käyttökerralla kuluttajien olisi valittava nimenomaisesti, vahvistavatko he kaikki sopimukset, vain tietyntyyppiset sopimukset vai eivät mitään, ennen kuin sopimukset sitovat heitä. Järjestelmän olisi ilmoitettava kaikki sopimuksen ehdottamisesta saadut maksut ja kaikki eturistiriidat. Ehdotettua 26 artiklaa ei sovellettaisi rahoituspalvelujen tarjoamiseen.
Mitä Digital Fairness Act muuttaisi tapahtumalippujen ja virtuaalijonojen osalta?
Kun tapahtumalippujen hinta voi nousta elinkeinonharjoittajan toimien tai automatisoitujen tai algoritmisten prosessien vuoksi, ostokehotuksessa olisi ilmoitettava, kuinka monta kyseisen luokan lippua on saatavilla ilmoitettuun hintaan, sekä enimmäishinta. Virtuaalijonojärjestelmää käyttävän elinkeinonharjoittajan olisi näytettävä voimassa oleva hinta, se, voiko hinta muuttua jonottamisen aikana, ja jos voi, enimmäishinta.
Miten Digital Fairness Act -asetuksen noudattamista valvottaisiin ja kuinka suuria sakot voisivat olla?
Jäsenvaltiot varmistaisivat sääntöjen noudattamisen tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten avulla; komissiolla olisi toimivaltuuksia laajalle levinneiden rikkomusten osalta, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus.
Kun seuraamuksia määrätään asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan mukaisesti, kansallisen sakon enimmäismäärän olisi oltava vähintään 4 % elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa tai vähintään 2 miljoonaa euroa, jos tietoja liikevaihdosta ei ole saatavilla. Komission määräämät sakot voisivat sen tutkimissa asioissa olla enintään 6 % maailmanlaajuisesta vuotuisesta liikevaihdosta.
Mitä Digital Fairness Act -asetuksella kumottaisiin?
Direktiivi 2005/29/EY. Ehdotetun 38 artiklan mukaan direktiivi kumotaan, ja viittauksia siihen pidettäisiin viittauksina asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. Ehdotetussa 38 artiklassa ei mainita kumoamisen päivämäärää. Perustelujen mukaan kumoaminen tulee voimaan asetuksen soveltamispäivästä.
- 38 artiklan 1 kohta
- 38 artiklan 2 kohta
- Perustelut, 5 kohta
Mistä lähtien Digital Fairness Act -asetusta sovellettaisiin?
Ehdotuksessa ei mainita kalenteripäivää. Ehdotetun 40 artiklan mukaan asetus tulisi voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sitä sovellettaisiin ”[12 months after the entry into force]” (englanninkielinen sanamuoto) alkaen. Sanamuoto on ehdotuksessa hakasulkeissa oleva paikanvaraaja. Tekstissä ei mainita hyväksymis- tai julkaisupäivää.
Miten Digital Fairness Act liittyisi digipalvelusäädökseen ja muihin EU-säädöksiin?
Ehdotetun 4 artiklan mukaan asetuksella ei rajoitettaisi muita unionin säädöksiä, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sopimattomien kaupallisten menettelyjen erityisiä näkökohtia. Siinä mainitaan kuusi: asetus (EU) 2016/679, asetus (EU) 2022/1925, asetus (EU) 2022/2065 (digipalvelusäädös), asetus (EU) 2024/1689, direktiivi 2010/13/EU ja asetus (EU) [EU KIDS Act]. Ristiriitatilanteessa näitä muita unionin sääntöjä sovellettaisiin ensisijaisesti kyseisiin erityisiin näkökohtiin. Johdanto-osan 9 kappaleessa selitetään, mitä ristiriidalla tarkoitetaan.